Kaiken kiukun ja uhman, äidin sekä Poikasen, keskellä valmistuu kuitenkin jotain.

Rusinalle muutama kuorivaippa, loput vaipat ovatkin sitten taskuvaippoja, joita isäntäkin saattaa suostua vauvalle pukemaan. No, todellisuudessahan sille ei kyllä muuta vaihtoehtoa edes tarjota.  Taskutkin on jo leikeltynä valmiiksi, eilen ne Poikasen uniaikaan pistin paloiksi laminaatilla istuskellen. Ja palkkioksi tästä sain puolihyvän mielen ja maailman kipeimmät lonkat sekä alaselän.

Ruskea pilvihattu syntyi ihan pikaisena päähänpistona. Mitat vanhasta vauvanlakista ja sovittajana toimi aidon kokoinen vauvanukke. Tämmöisen voisi toteuttaa myös apinajoustiksesta. Jos jaksan.

Keväthaalari Rusinalle. Kaava tuli kuin tilauksesta uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä. Koko talven olen tätä mielessäni pyöritellyt, mutten ole laiskuuttani jaksanut alkaa itse kaavoja piirtelemään. Kerrankin siis tuo lehti ilahdutti.

Kangas on kirpparilöytö, vuoritin puvun kaapista löytyneellä trikoolla ja reunoja laitoin koristamaan söpön kuminauhan. Hupussa kiristin kuminauhaa, jotta hupusta tulisi tuomoinen pallomainen. Keltaiset nepit sopivat mielestäni pukuun aikalailla hyvin. Isännän mielestä selkeä tyttöjen puku, mutta kylläpä minä tuohon pojankin puen, Rusinan merkistä kun ei siis ole hajuakaan.

Muutamia lakanoita Poikaselle sekä kapaloita Rusinalle on myös tullut hurruuteltua, mutta niitä en nyt jaksa ikuistaa.

Ja pakolliset kirput tässä taas. Tai olisi niitä ollut enemmänkin, mutta kyllästyin kameraani enkä halua niitä kuvata. Ainakaan tänään.

Äitiyspakkauksen vaippoja löytyi taas, euron kappale ja uusia ovat. Näitä tarvitsisin vielä muutaman lisää, sitten olisin tyytyväinen. Lakit maksoivat 0,50e kpl, siili-velourpöksyt, Tutan raitapöksyt ja keltaiset norsupotkuhousut lähtivät kaikki matkaan yhteensä kolmella eurolla.