Meilläpä jyllää oksennustauti. Minä aloitin toissayönä, isäntä jatkoi tänään. Hyvin kovasti toivon että tuo pieni mies tältä säästyisi. Muutenkin jotenkin kamalan väsynyt tämä olotila, eikä yhtään asiaa auta tuo Aleksin uhma. Nyt se taisi oikeasti vasta alkaa. Vastaus kaikkeen (vaikkei edes kysyisi) on ei, ei EIIII ja päivässä rankutetaan äiti-sanaa kymmeniä miljoonia kertoja, useimmiten narisemalla. Jotkut väittävät sanan ´äiti´ olevan kielemme kaunein sana, jostain syystä minusta ei yhtään nyt tunnu siltä. Tuntuu että aika loppuu kesken, miljoona asiaa pitäisi tehdä ja joka paikassa käydä vielä ennen Rusinan syntymää. Lasketuun aikaan 9 viikkoa, tosin jos vielä tekee samoin kuin veljensä, niin näemme hänet jo 7 viikon päästä. Hui. Ja paniikki on valmis.

Sitten muutama asia, jotka saavat mielen edes vähän pirteämmäksi.

Säästöpossu Ekotorilta, 1,5euroa. Tähän päätettiin säästää lapsien etelänmatkarahat.

Carenan uudenveroinen kantokassi Rusinalle tuplarattaisiin. Siihen suojaksi hurautin muovitetun froteen jämästä ja vanhasta tyynyliinasta tuommoisen pirteän alusen.

Aleksin nallenkuskauskärryihin tarvittiin uudet kankaat. Näistä tuli superihanat ja eikä työnjälki voisi oikeastaan parempi olla. Tykkään ja olipa Poikanenkin innoissaan.

Tästä samasta kangasihanuudesta on työnalla myös jotain muuta söpöä eräälle kevään juhlijalle. Enempää en paljasta.

Loputkin harsot kaipasivat väriä, ja näiden kohtaloksi koitui Dylonin auringonkeltainen koneväri. Sekaan laitoin Rusinan kietaisupaidan, bodyn ja tumput, ja nekin piristyivät kertaheitolla.

Muutamia kangaslöytöjäkin eksyi kuvaan. Kaksi nätin keltaista tyynyliina sekä retropupu- ja kissalakanat maksoivat yhteensä kolme euroa Oranssilla kirppiksellä.

Nyt painelen sänkyyn pillittämään.